Tänä päivänä digitalisuutta löytyy joka paikasta.
Jokaisella löytyy matkapuhelin, jossa on sisäänrakennettuna kamera, netti, radio sekä sovelluksia joilla voi pelata, pitää yhteyttä ystäviin, katsoa tv-ohjelmia, seurata omaa terveydentilaa ja lista on loputon. Työnteko on keskittynyt digitaalisiin ratkaisuihin: tietojärjestelmät, tietokannat, ajanvaraukset ja yhteydenpito asiakkaisiin ja kumppaneihin käydään sähköisesti. Työn luonne on muuttunut digitaalisiin tuotteisiin, palveluiden tarjoamiseen ja työtä voi oikeastaan tehdä missä päin maailmaa eikä aina tarvitse matkustaa asiakkaiden perässä. Maailman tarjonta on tullut vain klikkauksen päähän, eikä kivijalkaliikettä välttämättä tänä päivänä ole edes kannattavaa perustaa, ainakaan ensisijaisena liiketoimintamuotona, vaan verkkokaupasta on melkeinpä halvinta ja riskittömintä aloittaa.
Miten tällaiseen tilanteeseen on päästy?
Ymmärtääkseen, miten maailma on tähän päätynyt, loppujen lopuksi näin lyhyessä ajassa, on syytä tarkastella digitalisoinnin juuria.
Digitalisointi sai alkunsa 1980-luvulla tietotekniikan ja tietoliikenteen suurien läpimurtojen ja yhdentymisen ansiosta. Siihen vaikutti puhelinoperaattoreiden, Nokian ja tietoliikenneyhtiö Televan yhteistyö. Tuolloin operaattoreilla ei ollut kilpailullista asetelmaa, joten yhteistyölle ei ollut esteitä. (Digitaalinen Suomi 2017: Rossi&Lehti)
Ensiksi tuli matkapuhelimet ja tekstiviestit, sen jälkeen internet. Alun epäileväisen vastaanoton jälkeen yhteiskunta on hyväksynyt digitalisaation. Tällä hetkellä uutta teknologiaa syntyy aina vaan nopeammin, kilpailu yritysten välillä on varmasti yhtenä kannustimena. (Digitaalinen Suomi 2017: Rossi&Lehti)
Mutta herää kysymys: voisiko yhteistyö asiantuntijoiden kesken synnyttää jotain ennen kuulematonta ja innovatiivista, kuten 40 vuotta sitten?
Katsotaan, josko saisin kysymykseen vastauksen tutkimalla asiaa enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti